MARIA KALANIEMI
Bellow poetry (Aito Records)

Pitkän uran eri kokoonpanoissa tehneen Maria Kalaniemen soololevy sisältää ainutlaatuista musiikkia, jossa ensimmäistä kertaa pinnalle nousee harmonikan merkitys meditatiivisena, syvällisenä ja herkkänä instrumenttina. Levyn teemat liikkuvat fantasioissa ja improvisaatioissa. Rauhallisuuden rinnalla kulkee räväkkä ja intohimoinen ote, josta syntyy pitkiä, intensiivisiä ja omillaan toimivia kappaleita.

”…Eniten runonsoiton ytimeen porautuu upea Autio, paimensoittaja Teppo Revon musiikista inspiroitunut sävellys. Harmonikan huilumaisimmat sävyt vaihtuvat jylhiin bassosointeihin, ja inkeriläisen puhaltajan henki kurottaa mielikuvissa välillä Japaniin. Hyräilevä ääni koskettaa…
Bellow Poetry on pitkään kypsynyttä syvällisen meditatiivista ja kauniin melodista musiikkia, umpisuomalaista ja globaalia yhtä aikaa.”

Pirkko Kotirinta, Helsingin Sanomat 4.11.2005

”Melodisia, kuulaita ja mietiskeleviä. Sellaisia ovat Maria Kalaniemen harmonikalla loihtimat paljerunot. Palkeet ovat harmonikan sielu, ja Kalaniemi osaa käyttää niitä niin, että myös kuulijan sisimmässä liikahtaa…Runonsoittoa täydentää hienosti Kalaniemen lauluääni.”

Päivi Huotari, Kodin Kuvalehti 24.11.2005
Årets skivor 2005
Med solodragspelsplattan Bellow Poetry kombinerar Kalaniemi folkliga klanger med mystisk atmosfär. Låtarna har inspirerats av Kalevalatraditionens runosånger, men framförandet är modernt. Skivan kräver koncentration, men öppnar sig mer och mer för varje lyssning.
Ole Nerdrum, Hufvudstadsbladet 17.12.2005

" Mästerlig Kalaniemi"
Uppsala Nya Tidning, Ulf Gustavsson 21.4.2006

"Albumets svindlande soloimprovisationer är jordiga och livskraftiga konstverk, inramade av folklig finsk spelmanspoesi… Ett av musikårets ömmaste famntag."
Östgöta Correspondenten, Lars Åbom 5.4.2006

"…Aldrig trodde jag att ett dragspel skulle kunna övermanna mig så."
Dagens Nyheter, Sara Norling 5.4.2006

"Komeaa, luovaa ja lyyristä kansanmusiikkia"
Rytmi 2 / 2006, Jean Ramsay

Konserteista sanottua:

" Runonsoitolla suoraan sydämeen…
Kalaniemi otti yleisönsä ensimmäisestä hetkestä lähtien, ja duon valtava intensiteetti säilyi läpi konsertin…"
Maria Kalaniemi ja Olli Varis Kaustisen musiikkilukio 12.07 2006, Laura Airola

"Dragspelsresa till drömska landskap…
Kalaniemis kompositioner är lyriska målningar där melodin berättar ordlös poesi. Det är så mångfasetterat, subtilt, eget och utsökt vackert och experimentellt" Maria Kalaniemi i Finlandsinstitutet, Svenska Dagbladet 5.5 2006

MARIA KALANIEMI TRIO
Tokyo Concert (Amigo)

Sielukas harmonikansoittaja, säveltäjä Maria Kalaniemi & kumppanit livetunnelmissa Japanin Tokiosta käsin. Trad-sävelmä 'Napoleon' johdattaa kauniisiin ja aistillisiin tunnelmiin. 13 biisin livekattaus rakentuu pitkälti tähänastisesta julkaistusta tuotannosta. Extrana muun muassa Enrique Cadicamon ja Juan Cobian 'Huuma' (Los Mareados) ja Unto Monosen 'Satumaa' .

Kalaniemen komeat tangotulkinnat ovat ehtaa Piazzollaa, mutta myös suomi-spirittiä. Hersyvän irtonaisesti soitettu 'Ellin polkka' edustaa traditionaalista pelimannista puolta, joka ei tunnu olevan mihinkään kadonnut.

Timo Alakotilan (piano, sovitukset + 2 sävellystä) ja Olli Variksen (kitarat, sovitukset) panos on niin ikään merkittävä. Maria Kala- niemen trion akustiseen ilmaisuun nojautuva nykykansanmusiikki seilaa ennakkoluulottomasti tyylien moninaisissa kirjoissa. Taidokasta ja ajatonta.

PALE SAARINEN

Maria Kalaniemi Trio
Tokyo Concert (Amigo)

As one who has seen composer/accordionist Maria Kalaniemi perform live numerous times over the last decade, I can tell you that there is a unique character to her concerts that is never quite captured on CD. So it's a huge pleasure to finally have a record of one of those shows that I can slip into the machine any time, and while its never 'like being there,' this recording is a damn fine approximation of the experience. These 13 tracks, recorded in Tokyo and performed with her regular compatriots Timo Alakotila (piano) and Olli Varis (guitar), exude the wide range of emotions she is capable of bringing out of her instrument and more importantly, out of the compositions (primarily written by she or Alakotila). For those who have seen her in concert, this will bring back some of the "chill down your spine" feeling I often get listening to her perform. For those who have not had the good fortune, this is a brilliant start.

Maria Kalaniemi Trio features three of the most talented and distinguished musicians in Finland today. Continuing in the spirit of their previous group, Maria Kalaniemi & Aldargaz, the trio is known for their exceptional skills in composing and arranging as well as for their brilliance as players. Maria Kalaniemi Trio perform mostly original compositions by accordionist Maria Kalaniemi and pianist Timo Alakotila, with some Finnish traditional pieces.

This remarkable live recording from Tokyo may very well be Ms Kalaniemi's best yet. Timeless music that defies the boundaries of genre.

CD ROOTS

Tango-orkesteri Unto Featuring Maria Kalaniemi: Finnish Tango (ARC Music)

Projektikokoonpano Tango- orkesteri Unto tekee tunnetuksi suomalaisia tangoja, valssia ja balladia tulkitsemalla muun muassa Toivo Kärkeä, Unto Monosta, Reino Markkulaa ja Anna-Mari Kähärää sofistikoidusti. Kansainvälisiä tuulahduksia tarjoavat muun muassa sellaiset ikivihreät sävelmät kuin L´Accordéoniste ja Muistathan, Barbara. Pirjo Aittomäki toimii pieteetillä operoivan kokoonpanon laulusolistina. Pianisti Timo Alakotila vastaa Unton onnistuneista sovituksista. Unton muut jäsenet ovat: Harri Rantanen (basso), Petri Hakala (kitara); Mauno Järvelä (viulu), Maria Kalaniemen toimiessa Unton vierailevana tähtenä.
Tämä levy on osoitus siitä, kuinka tangoa voi tulkita myös askel kamarimusiikkiin päin. Aittomäki laulaa taitavasti ja moitteettomasti. Joihinkin tulkintoihin olisi tosin toivonut vielä enemmän dramaattisempaa latausta. Kalaniemen sielukas harmonikka nousee jälleen kuulaasti lead-asemaan. Kaikki muusikot tekevät upeaa käsityötä ja mikä parasta komppia ei ole murskattu rumpuaksentein. Piano/bassopohja tekee rytmistä ilmavan ja tilaa antavan. Kyllä tätä kelpaa esittää millä estraadeilla tahansa. Pekka Nissilän kirjoittama luotaava bändiesittely, sekä Pirjo Aittomäen luonnehdinnat levyn kappaleista ovat käännetty Englanniksi, Saksaksi, ja Ranskaksi. Kaikella tavalla kerrassaan hieno kulttuurityö!

PALE SAARINEN

Maria Kalaniemi: Musiikkia näytelmään Niskavuoren nuori emäntä (gudaa 41)

Ilo / Nibe / Malviinan laulu / Sofias flykt / Linnut / Skymningspolskan / Peninkulma / Lyhyt ilo / Kurkimaisema

Nautin siitä, että joka ainoa ääni elää tällä levyllä. Musiikissa elää riemu ja elämänilo. Se juoksee karkuun, kikattaa ja kiusoittelee. Se sykkii vahvana ja valmiina. Se pyörii piiriä, jossa kukaan ei saavuta toista, mutta ilo on kuitenkin yhteinen. Sille ei mikään ole mahdotonta.

Musiikissa soi myös itku, kaiho ja kaipaus. Se kertoo sen, mitä päällepäin ei aina näe: ihmisen herkkyyden, tunteikkuuden, pinnan alle jääneet pelot. Vaikka en ole nähnyt Suomen Kansallisteatterin Niskavuoren nuori emäntä - näytelmää, voin hyvin kuvitella, mitä näyttämöllä tapahtuu. Tämä musiikki kertoo tarinaa yksinäänkin, ja sen seurassa on myös hyvä selvitellä omia tuntojaan.

Niskavuori-levy sisältää Maria Kalaniemen ja Olli Variksen säveltämää musiikkia, päätehtävissä soivat hanuri ja kitara. Lisäksi sillä on mukana kaksi Kalaniemen aikaisemmilla levyillä julkaistua kappaletta, joissa muusikkoina ovat myös muun muassa tamburiinin soittaja Björn Tollin sekä kontrabasisti Tapani Varis 2005.

Kalaniemi ja Varis uskovat sävellyksissään ja sovituksissaan pienten motiivien voi- maan, kantavuuteen ja kehittelymahdollisuuteen. Pienillä asioillakin on paljon sanottavaa, kunhan muusikot uskaltavat viipyä niissä, kuulostella ja oivaltaa uusia asioita. Välillä sointikudos tosin myös kasvaa, heittäytyy kiihkoon ja raivoon sykkien väkevyyttä tai pohjatonta pettymystä.

Kappaleissa luotetaan myös erilaisten efektien voi- maan, ehkä siksi, että kyseessä on näyttämömusiikki. Palkeen puhallus, piiskan sivallukset tai tamburiinin kumina taustalla lisäävät musiikin puhuttelevuutta, joka tällä levyllä koskettaa. Kalaniemi ja Varis, joita levyllä pääasiassa kuullaan, eivät ole pelkästään muusikkoja vaan myös näyttelijöitä, sanoinaan sävelet. Heidän yhteistyönsä on niin saumatonta, että musiikki syk- kii samojen sydämenlyöntien tahdissa, vaikka heidän musiikilliset motiivinsa olisivatkin erityyppiset. Esimerkiksi Kurkimaisemassa hanurin siiven- kepeä ja pyrähtelevä kuvio saa seurakseen kitaran mietiskelevämmän ja harvemman teeman. Yhdessä ne muodostavat värikkään maiseman, jota voi ihastella vaikka kuinka pitkään.

Maria Kalaniemen uusin levy on tehty näytelmämusiikiksi, mutta sen anti kantaa yksinäänkin. Mutta mahdollisuus ihastella sävellysten toimivuutta näyttämöllä on myös vielä olemassa: Niskavuoren nuori emäntä jatkaa Kansallisteatterin ohjelmistossa ensi syksynä.

ARJA KANGASNIEMI

Pelimanni 2/2005

Jorma Hynninen Kyllä tukkipoika tunnetaan
(UITTO2004)

"Lauluja uitoilta, saloilta ja savotoilta" on tämän albumin alaotsikkona, Timo Alakotila on sovittanut neljätoista tuttua laulua johtamalleen yhtyeelle (TA-piano, Maria Kalaniemi-harmonikka, Arto Anttila-basso, Mauno Järvelä-viulu, Olli Varis-kitara), ja ne laulaa jo pikkupoikana metsä- ja uittotöihin omakohtaisesti tutustunut Jorma Hynninen, Hänen luokkatoverinsa ja pitkäaikainen ystävänsä Veikko Tidenberg on levytysidean isä ja sen tuottaja, yhdessä Suomen uittoperinneyhdistyksen kanssa, äänite on yksi viime vuoden yllätysmyyntimenestyksiä platinarajan ylityksellään.
Materiaali on nimikappaletta lukuun otta- matta kotimaista alkuperää, tradista Kilpisen ja Merikannon kautta Jurvaan, Bergströmiin ja Kärkeen, esimerkiksi. Painotus kokonaisuudessa itse asiassa onkin yllättäen hieman iskelmän puolella. Se ei tunnetusti ole Hynnisen aluetta, ja niinpä varsinkin Kärki/Helismaan "Kaksi vanhaa tukkijätkää" onnahtaa laulufraseerauksensa suhteen häiritsevästi: "kaksi vanhaa tukkijätkää" jne. säännöllisesti, alkuperäisen nuottikuvan mukaan.

Marssi- ja jenkkapoljentoiset laulut sen sijaan sujuvat paremmin. Niiden suhteen taas särähtää paikoitellen se, että vaikka Alakotila on sovituksellaan jotakuinkin tyystin häivyttänyt alkuperäisen poljennon, laulaa solisti melodian kuitenkin alkuperäisen rytmimaailman mukaisesti. Tulos on nopeasti häiritsevän ristiriitainen. Sinänsä monet kansanlauluista toki sopivat oopperalaulajan huolellisella intonaatiolla ja voimakkaalla resonanssilla laulettavaksi. Ja joka tapauksessa akustiset, kamari musiikilliset sovitukset, jotka usein ovat hyvin mielenkiintoisesti "laajennettuja", soivat upeasti huippubändin esityksinä.

Muusikko 3/2005

Jorma Hynninen Kyllä tukkipoika tunnetaan
(UITTO2004)

Jorma Hynninen, sång; Timo Alakotila, arrangemang och piano; Maria Kalaniemi, dragspel; Arto Anttila, bas; Mauno Järvelä, violin; Olli Varis, gitarr, bouzouki. Uitto 2004.

Stockflottarromantik, Toivo Kärki och Jorma Hynninen. Den kombinationen kunde lätt ha resulterat i något sam aldrig hade snurrat åtminstone på min skivtallrik.

Tack vare Timo Alakotila & co blev det något helt annat. Ett slags smått surrealistisk syntes av etno, nationalromantisk efterkrigstidsschlager och folklig lied, sam fungerar som smort. Alakotilas intelligenta arrangemang utvidgar bl.a. Harry Bergströms, Yrjö Kilpinens, Eugen Malmstens, Matti Jurvas och Oskar Merikantos alsters referensramar i olika riktningar på ett sätt som är absolut spännande. De talrika för- och mellan- spelen ger många av de välkända sångerna ett nytt lyft utan att för den skull förgripa sig på deras ursprungliga karaktär.

Arrangemangens uttrycksmässiga dynamo är Maria Kalaniemis dragspel, som förlänar själva grundstämningen, något av tidlös folkton.

Hynninen har alltid rört sig ledigt över genregränserna och verkar hemmastadd även i denna omgivning. Sina operamaner blir han väl aldrig helt kvitt och emellanåt tar han i så flottarbyxorna riskerar spricka. lnlevelsen är det dock inget fel på och mellan verserna skymtar något som kunde kallas genuin känsla tydligt fram.

Bakom skivprojektet står Jorma Hynninens klasskamrat Veijo Tidenberg och Suomen Uittoperinneyhdistys ry. Avsikten är bland annat att uppdatera och bevara en värdefulI sångskatt och skivan kommer att distribueras i grundskolorna.

Så blir Kyllä tukkipoika tunnetaan tilI något mera än endast ett musikaliskt dokument. Den blir ett kulturdokument, en hylIning tilI det gröna guldet och en nog så levande påminnelse om en svunnen tid som fortfarande dock lever kvar i gammelfolksminnen, bygdehistoriker och -museer samt, naturligtvis: de odödliga sångerna.

MATS LILJEROOS

HBL

Koossa klassikon ainekset
Kansallisteatterin Niskavuori-sovitusta hallitsee Tsuumin vimmainen liikekieli

Hella Wuolijoen ja Suomen Kansallisteatterin yhteinen historia on pitkä, joskaan ei todennäköisesti aivan yhtä pitkä kuin mitä Wuolijoki olisi halunnut sen olevan. Kun jo 1930-luvulla suureen kansansuosioon noussut Wuolijoki viimein vuonna 1940 hyväksyttiin kansakunnan päänäyttämölle näytelmällään Niskavuoren nuori emäntä, nousi hän samalla suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kaanoniin.
64 vuoden jälkeen Niskavuoren nuori emäntä tekee paluun Kansallisen suurelle näyttämölle.Ajat ovat muuttuneet, mutta silti tekee mieli kysyä, kuka tai kenet nyt halutaan kanonisoida? Vastaus on päivänselvä. Juha Lehtolan ohjaama suuren näyttämön tuotanto nostaa suomalaisten suuruuksien joukkoon tanssiryhmä Tsuumin ja harmonikkataiteilija Maria Kalaniemen musiikin.

Tyylillä uudistettu
Jostain syystä Juha Lehtolan uudelleen sovittamaa Niskavuoren nuorta emäntää tekee mieli verrata Kari Heiskasen näkemykseen Seitsemästä veljeksestä, joka nähtiin Lahden kaupunginteatterissa pari vuotta sitten. Vaikka esitykset ovat hengeltään hyvinkin erilaisia, edustavat molemmat yleisempää kategoriaa "tyylikkäästi uudistetut kansalliset klassikot".
Lehtolan näkemys Niskavuoresta on hyvin tanssillinen ja aistikas. Hän karsii Wuolijoen tekstistä ylimääräisen melodraaman roolien vahvalla tyypittelyllä. Näyttelijät tulkitsevat roolihenkilöitään mieluummin vähän yli kuin alle. Näin katsojan huomio keskittyy näytelmän latauksiin tunnetasolla varsinaisten näyttämötapahtumien jäädessä toissijaisiksi.
Lehtola on myös rytmittämisen mestari. Dialogipitoinen draama katkaistaan toistuvasti tanssikohtauksilla, jotka kertovat Niskavuoren talon sisäisistä valtahierarkioista usein muutamassa sekunnissa enemmän kuin mitä kertoisi viiden minuutin puhuttu kohtaus.Mutta mitä tästä tuumisi Wuolijoki itse? Mene tiedä; joku voisi moitiskella Lehtolan versiota alkuperäistekstin draaman kadottamisesta, mutta eiköhän niitä perinteisiäkin Niskavuoria ole suomalaisilla näyttämöillä nähty yllin kyllin. Dynaaminen liike Suuri paino esityksessä on Tsuumista tutuksi tulleen Matti Paloniemen lennokkailla koreografioilla. Vaikka Niskavuoren nuori emäntä tapahtuu jäykkyydestään tunnetusta hämäläisessä maalaismiljöössä, ei tässä versiossa todellakaan seistä tumput suorina. Väliin tanssiin tempaistaan huonekalutkin.
Tarkemmin ajateltuna Paloniemen ideoima vimmainen liike sopii varsin mainiosti kuvaamaan Wuolijoen tekstiin punomia pinnanalaisia jännitteitä. Kun Niskavuoren talo kukoistaa, näkyy koreografiassa huoletonta valssinomaista pyöreyttä. Riitasointuja ja päähenkilöiden välisiä säröjä taas ilmennetään edestakaisin sahaavalla liikkeellä, paikoin jopa pakkoliikkeenomaisilla nykimisillä.
Kokonaisuus ei olisi täydellinen ilman Maria Kalaniemen moni-ilmeistä harmonikkaa, joka kuulostaa väliin suorastaan hypnoottiselta, väliin kujeilevalta tai maaniselta. Kun tähän lisätään ensemble, joka liikkuu hyvin, ovat kaikki klassikon ainekset koossa.

Fatalistinen Loviisa
Nuorena Loviisa-emäntänä Kansallisteatterin versiossa nähdään Wanda Dubiel. Loviisa tulee taloon sinisilmäisenä ummikkona, joka on yhtä sokea aviomiehensä uskottomuudelle kuin talon omien tyttärien myrkylliselle asenteellekin.
Dubiel tulkitsee Loviisaansa varmoin ottein. Alun viattomuus korvautuu nopeasti niskavuorelaisella asenteella, jossa talo ja Niskavuoren nimi asetetaan henkilökohtaisten pyrkimysten ja tiukan paikan tullen jopa moraalisen hyveen edelle. Jotain hyvin vertauskuvauksellista on kohtauksessa, jossa Loviisa syö ahnaasti vanhan emännän kuollessaan taakseen jättämän omenan - on kuin hänet olisi näin vihitty sisään niskavuorelaiseen fatalismiin, pahan tiedon salaisuuteen, joka tahraa lopulta puhtaimmankin omantunnon.
Loviisa saa rinnalleen Juhanin, josta Markku Maalismaa tekee melko perinteisen kaksinaamaisen niljakkeen. Juhania repii kahtaalle Loviisaan personifioituva Suomen kansan tulevaisuus ja jalkavaimon edustama kielletty intohimo. Henkisesti hän jää Loviisan tossun alle mennen tullen.
Juhanin "salarakas" Malviina on Sari Puumalaisen tulkitsemana voimakastahtoinen nainen, joka alistuu lopulta melko vähäeleisesti omaan kovaan kohtaloonsa tulla ajetuksi pois Niskavuoren hovista.
Rooleista merkillisin on kuitenkin Minttu Mustakallion Heta, Juhanin naimaton sisko ja talon uuden haltijattaren näkyvin vihollinen. Mustakallion lakoniseen ja pienieleiseen tulkintaan, joka tavallaan etäännyttää Hetan itsensä ulkopuolelle tarkastelun kohteeksi, tuntuu kiteytyvän jotain olennaista Lehtolan ohjauksen suhteesta alkuperäistekstiin.
Samaa etäännytyksen kieltä puhuu Kristiina Sahan suunnittelema raakalautaan ja muutamaan yksinkertaiseen porrasrakennelmaan perustuva näyttämökuva, josta taiotaan esiin uskomattoman monta eri variaatiota pyörivän näyttämön avulla.

Hella Wuolijoki: Niskavuoren nuori emäntä. Sovitus ja ohjaus: Juha Lehtola. Koreografia: Matti Paloniemi. Lavastus ja puvut: Kristiina Saha. Musiikki: Maria Kalaniemi, Olli Varis, Timo Alakotila. Naamiointi ja kampaukset: Aune-Maria Ollila, Riikka Saukkonen. Valaistus: Mauno Yli-Suutala, Matti Tiilama. Äänet: Juha Kerkola. Rooleissa mm. Wanda Dubiel, Markku Maalismaa, Minttu Mustakallio, Ilja Peltonen, Anna Paavilainen, Tuire Vaari, Sari Puumalainen.

ILKKA KUOSMANEN

18.12.2004

Maria Kalaniemi Trio and Groupa Queen Hall, Edinburgh
Herald Tribune

Five Stars

Maria Kalaniemi is a world class musician and pretty much the only one playing the large freebass accordion. Regarded as a genius in her Finnish homeland, with a newly created special post for her as Artistic Professor at the Sibelius Academy, Kalaniemi composes music that takes you deep into the Finnish psyche while painting impressionistic mood pictures of a subtly changing landscape. Equally at home with a concert orchestra (recently with the BBC Symphony) or her own trio, her music captures as much a sense of welling pools of emotional memory and bittersweet yearning as it does a spacious vision of panoramas ahead. In a stunning recital with Timo Alakotila on piano and Olli Varis on guitar she included pieces given her signature early on like the wedding match 'Napoleon', a fine Alakotila arrangement of classic Finnish tango 'Satumaa' and the exquisite Ahma.

Sweden' s foursome Group complemented Kalanimei perfectly. With viv and verve the sparring rapport between fiddler Mats Eden's fiddle and flute man Jonas Simonson was matched by the awesome improvising piano of Rickard Åström. Percussionist Terje Isungset created breathtaking soundscapes, cracking, slapping, throbbing, luminous moments from drums, twigs, sheets ofbamboo, bells jews harp, tambourines conjuring up images of wild nights Olli wanted to never end.

This was a totally thrilling evening: these two Scandinavian groups prove the irrelevancy of classifying music: when it's great, it's great, and there can be simply no argument about it.

Jan Fairley

Luftstråk - Ilmajousi

"En dov humleton"
Konsert: Stallet: Sven Ahlbäck & Maria Kalaniemi

När finländska dragspelsvirtuosen Maria Kalaniemi och uppländske fiolspelaren Sven Ahlbäck slår an tonen, följda av Johan Hedin på nyckelharpa, är det med ett vemod som har fler ingredienser än enbart det nordiska. Här hörs återklanger av ryskt-zigenskt-judiskt, och här spirar en air av argentinsk tango, portugisisk fado, spansk flamenco. Folksångerskan Susanne Rosenbergs ordlösa sång lägger ännu en dimension till den musikaliska bilden. Merparten av kvällens repertoar består av material från Kalaniemis/Ahlbäcks nya skiva Luftstråk (Amigo) som i stort sett rymmer polskor.
Deras duospel är sublimt, med roller som alternerar; än mejslar Kalaniemi fram ljusa melodislingor på sitt accordeon, än lägger hon en brummande, dov humleton som stadig grund för fiolens lekfullt, fladdrande vingslag. I den balansen blir hon ofta huvudpersonen, kanske för att dragspelet är ett så ovanligt instrument i sammanhanget och för att Kalaniemi hanterar instrumentet så subtilt och intelligent och på ett så djärvt förnyande sätt.
Ett stycke som Tranan, komponerat av Ahlbäck och arrangerat av Kalaniemi, hörde till en av höjdpunkterna för kvällen, med sin snirklande sävliga och eftertänksamma rörelse, liksom den österbottniska Polska efter Elias Tallari, där dragspel, fiol och nyckelharpa sammanstrålade i en inspirerad, ja euforisk stämning.

Ingrid Strömdah

Recension Svenska Dagbladet 10.2.2001

MARIA KALANIEMI HURMASI WIENILÄISET RAJOJA RIKKOVALLA KANSANMUSIIKILLA

Maria Kalaniemi keräsi huimia kiitoksia rajoja rikkovalla kansanmusiikillaan viikonloppuna Itävallan Wienissä. Wienistä raportoi Marita Vihervuori.

"Jo viikkoja ennakkoon Itävallan radio soitti hanuritaiteilija Maria Kalaniemen levytyksiä unohtamatta kertoa hänen konsertistaan Wienissä. Sanoma oli mennyt perille, sillä Konzerthausin vastauudistettu Mozart-sali oli täynnä, vaikkei konsertin ohjelmaa ollut etukäteen ilmoitettu. Sen teki vasta Maria Kalaniemi lavalta käsin, vaikkei ohjelma suinkaan ollut improvisoitu vaan huolellisesti harkittu. Kalaniemi sekä pianisti Timo Alakotila ja kitaristi Olli Varis soittivat perinteistä ja uutta kansanmusiikkia, ja joukossa oli neljä Kalaniemen omaa sävellystä. Taiteilijan mukaan säveltäminen ja sovittaminen ovat oleellinen osa hänen taidettaan.
Yleisö oli haltioissaan. Aplodit olivat myrskyisiä ja ja konsertin jälkeen oli kuultavissa pelkästään ylistäviä sanoja hyvästä loistavaan ja suurenmoiseen. Kriitikoita oli paikalla Munchenia myöten. Arvostelijoiden mielestä Kalaniemi teki kunniaa konsertin otsakkeelle "uudet maailmat -rajaton". Hän on positiivisessa mielessä ylittänyt kaikki kansanmusiikin rajat, katkonut sen kahleet, uudistanut ja ajanmukaistanut sitä. Kalaniemi on paras todiste siitä, että kansanmusiikki on elävää musiikkia. Lisäksi hänen käsissään raja kansanmusiikin ja klassisen taidemusiikin välillä katoaa, niin teknisesti kuin sisällöllisesti. Hän soittaa nimitäin myös vasemmalla kädellä kokonaisia melodioita ja avaa siten uudet maailmat."

Maria Kalaniemi paitsi esiintyy eri puolilla Eurooppaa myös opettaa harmonikansoittoa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla.

YLE1 / kulttuuriuutiset, 4.12.2001
Toimittajana Jussi Kainulainen.